sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Tunnelukkojen vallassa

Voi pojat, nytpä löytyi pitkästä aikaa kirja, joka tuotti "Heureka" -elämyksen. Edellisen kerran se tapahtui Susan Cainin "Hiljaiset" -teoksen kohdalla kun vihdoin tajusin olevani introvertti. Se kirja mullisti totaalisesti elämäni. Nyt hieman samanlaisia tuntemuksia on herättänyt tunnelukoista kertova kirja "Tunne lukkosi", vaikka olen sitä vasta aivan alkuvaiheessa lukemassa.

http://www.tunnelukkosi.fi/


Mikä on tunnelukko? Se on tietynlainen ajatusmalli, tavallaan pääsi sisään rakennettu tietokoneohjelma, joka aktivoituu automaattisesti tietyn tilanteen tullen ja saa sinut toimimaan tietyllä tavalla. Nuo opitut toimintamallit juontavat juurensa lapsuudestasi. Periaatteessa vähän samalla tavalla kuin fobioissakin; Jos koira puraisi sinua pienenä, saatat yhä tänä päivänä pelätä koiria niin paljon, että suorastaan välttelet niitä. Haluat kiertää koirat kaukaa. Et oikeastaan tiedostakaan mitä tapahtuu, vaan aivosi automaattisesti varoittavat sinua uhkaavasta vaarasta ja laittavat toimimaan sen mukaan.

Tunnelukkojen kohdalla on voinut käydä esimerkiksi niin, että vanhempasi ovat toruneet ja moittineet sinua paljon lapsuudessasi ja saaneet sinut tuntemaan ettet ole oikein missään hyvä. Sinulle on kehittynyt epäonnistumisen tunnelukko. Nykypäivänäkään et usko omiin kykyihisi ja välttelet haasteita. Vertaat jatkuvasti itseäsi muihin ajatellen toisten olevan parempia. Asetat itsellesi korkeita tavoitteita ja jos et saavuta niitä, tunnet itsesi taas epäonnistuneeksi. Sitten ahdistut. Tunnelukot ovat aika pitkälti vanhempiesi sinuun ohjelmoimia. Siksi kun tunnelukkoja alkaa avaamaan, on pakko palata tutkimaan lapsuuttaan.

Eli tunnelukot ovat automaattisia reagointi- ja toimintatapoja jotka saavat meidät toimimaan nimenomaan haitallisella tavalla itseämme kohtaan. Kyse EI ole mielenterveyden häiriöistä. Pitkään vaikuttaneet tunnelukot aiheuttavat esimerkiksi ahdistusta ja masennusta. Niitä paetaan usein erilaisiin riippuvuuksiin, kuten työhön, harrastuksiin tai alkoholiin. "Tunne lukkosi" -kirjasta löytyy noista tarkemmin tietoa. Vaikka olenkin lukenut sitä vasta vähän matkaa, on teksti ollut kyllä niin selkeätä, havainnollistavaa ja hyvin kirjoitettua, että jo siltä pohjalta voin suositella kirjaa muillekin.

Sitten omiin tunnelukkoihini. Olen päässyt kirjassa sinne asti, että olen lukenut tunnelukkojen kuvaukset ja olen tehnyt netistä löytyvän tunnelukkotestin. Sen mukaan minulla on moniakin tunnelukkoja, mutta yksi on ylitse muiden. Sen ymmärsin jo ilman testiä pelkästään lukkojen kuvauksia lukemalla. Kyseessä on "tunnevaje".

"Tunnevaje -tunnelukon ytimessä on ahdistava tunne siitä, että tunnepuolen tarpeesi eivät tyydyty: kukaan ei tyydytä rakkauden eikä huolenpidon tarvettasi..."

"Pakenet läheisyyden puutteen aiheuttamaa yksinäisyyden tunnetta työhön, harrastuksiin tai muihin riippuvuusiin etkä panosta kunnolla ihmissuhteisiisi, koska et usko että voisit saada tarvitsemaasi rakkauta.

"Toistuvat vaillejäämiset vahvistavat tunnelukkoa ja uskot entistä vahvemmin, ettet koskaan löydä elämäsi kumppania etkä ikinä saa tarvitsemaasi rakkautta. Jos antaudut tunnevajeen tunnelukolle, jäät jatkuvasti vaille kaipaamaasi hellyyttä, läheisyyttä ja huomiota."

Joten helvetti vieköön, tästähän on todellakin on kyse. Minulla on tällainen paha tunnelukko ja monia muitakin. Ja ne saavat minut toimimaan itselleni haitallisella tavalla. Ne saavat minut ahdistuneeksi ja masentuneeksi. Näistä lukoista minun täytyy päästä eroon.

Olen kyllä aiemminkin huomannut ajattelevani tai oikeastaan puhuvan itselleni tietynlaista negatiivista puhetta. Ja olen havantunut, että miksi minun pitää aina vaipua ajattelemaan näitä negatiivisia ajatuksia ja saan niillä itseni ahdistuneeksi. Olen yrittänyt sanoa itselleni sen olevan typerää ja että älä enää mieti tuollaisia, vaan keskity ajattelemaan jotain positiivisempaa. Mutta se ei ole onnistunut, aina vain tämä puhe ottaa vallan ja jatkaa kuulumistaan. Nyt tiedän, että se on tunnelukko joka tätä puhetta tuottaa. Puhe menee tähän tyyliin:
"Ei sinua kukaan halua. Et voi koskaan saada itsellesi tyttöystävää, koska sinussa ei vain ole yhtään mitään, mihin kukaan voisi ikinä ihastua. Tämäkin nyt tapailemasi nainen varmasti kohta ilmoitaa, ettei enää halua nähdä."
Ja kun viimeksi loppuvuodesta olin treffeillä, huomasin treffienkin aikana ajattelevani noin. Ja kun nainen treffien päätteeksi kertoi, ettei meistä pariskuntaa taida tulla, niin sehän tietysti vain vahvisti ajatuksiani. Sillä hetkellä se taisikin olla viimeinen niitti. Sen jälkeen lähdin täydellisesti pakenemaan. Aloin vältellä täysin tilanteita, joiden seurauksena jouduin kokemaan vain torjutuksi tulemisen ja hylkäämisen tunteita.

Pakenin harrastuksiin ja työhön. Alkuvuodesta aloin harrastaa pitkänmatkanjuoksua ja kuntosalia. Voi miten hyviä pakokeinoja. Kun elimistölleen antaa kunnolla rasitusta, ei siinä ahdistavat ajatukset pyöri mielessä. Pakenin myös työhön. Työni on sellaista, että siihen on helppo uppoutua ja unohtaa kaikki muu. Sen lisäksi minulla oli yksi iso projekti, jonka pariin oli helppo upottaa suuriosa muuten niin tyhjiltä tuntuneista viikonlopuista.

Ja se alkoholi... sitä olen myös käyttänyt ja paljon. Kun on todella ahdistanut, niin ei muuta kuin korkki auki. Varsinkin muutama vuosi sitten opiskeluaikoina kärsin erittäin paljon yksinäisyydestä ja ahdistuksesta. Niihin aikoihin kaikenlisäksi koin valtavaa ulkopuolisuuden tunnetta, kun en tiennyt olevani introvertti, vaan koin olevani pahasti viallinen. Olin aivan helvetin ahdistunut. Viikonloppuisin usein ryyppäsin alkoholia runsaan mitoin ahdistukseeni. Olen nyt käynyt vanhoja päiväkirjojani läpi, ja siellä on välillä melko lohdutonta luettavaa. Ahdistusta, yksinäisyyttä ja ryyppäämistä.

Nyt tilanne ei ole aivan yhtä paha, mutta jos olisin rehellisesti kirjoittanut päivittäin tätä blogiani (kuten aloittaessani oli tarkoitus), olisin viime viikonlopullakin kirjoittanut olleeni ahdistunut ja ottaneeni reilusti alkoholia, koska niin minä vain edelleen tein. En tee sitä enää yhtä usein kuin aiemmin, enkä varsinkaan jos kämppiksenikin on kotona. Mutta joskus vain sorrun siihen kovissa yksinäisyyden ja ahdistuksen tuskissani. En minä alkoholia tarvitse muuten mihinkään, se on ollut ainoastaan pakoa ahdistavista tunteista jotka olen halunnut tukahduttaa. Tunteista, jotka johtuvat minun tunnelukoistani. Minulla on selkeästi ainakin nämä tunnelukot:

- Tunnevaje: "Ei kukaan oikeasti minusta välitä. Ei minua kukaan halua"
- Emotionaalinen estyneisyys: "Tunteet on hallittava. Ne on pidettävä sisällä."
- Hylkääminen: "Minut hylätään kuitenkin, kohta hänkin jättää minut."

"Jos et avaa tunnelukkoja, ajan myötä ne vain vahvistuvat ja ajaudut kauemmas onnesta.", kirjassa sanotaan. Joten tästä alkaa seuraava projektini - tunnelukkojen vallasta vapautuminen. Ja siihen kirja kuvauksensa mukaan tulee tarjoamaan keinoja. Työtä se kuulemma tulee vaatimaan. Aivan varmasti. Ei ole helppoa muuttaa noita todella syvälle pääkoppaan ohjelmoituja ajatusmalleja. Mutta sen työn aloitan nyt! Mietin vähän aikaa sitten sinne terapeutille menemistä, mutta katsotaan nämä kirjan ohjeet ensin. Joten jatkan lukemista ja itseni tutkimista. Kirjoittelen projektin etenemisestä tänne blogilleni.

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen blogi sinulla, toivottavasti jatkat päivittelyä.
    Ytv. toinen introvertti.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia. Kyllä jatkan kirjoittelua, varmastikin noin kerran viikossa tulee jotain rustailtua.

    VastaaPoista
  3. Moi!

    Avasin keskustelufoorumin mielenterveysongelmista kärsiville, aiheina mm. ahdistus, masennus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko yms.

    Tervetuloa mukaan keskustelemaan jos kiinnostaa!
    http://www.hullujenhuone.com

    VastaaPoista