Olen hieman yli kolmekymppinen introvertti. Viihdyn siis valtavan hyvin yksin. En kuitenkaan niin hyvin, ettenkö minäkin rakkautta kaipaisi. Suurimman osan nuoruudestani olen kärsinyt tuskallisesta yksinäisyydestä ja läheisyyden kaipuusta. Vanhimmat blogikirjoitukseni käsittelevät pääasiassa niitä tuntemuksia. Nykyisin olen onnellisesti parisuhteessa ja kirjoitukseni useimmiten liittyvät parisuhde-elämään ja sen hoitamiseen.
Muut sepostukseni yleensä ovat introverttinä olemisen pohdintaa. Ei ole aina helppoa olla introvertti, varsinkaan jos ei itse tiedä
sellainen olevansa. Vaikka me suomalaiset tiedostamme olevamme hiljaista
"juroa" kansaa, on meilläkin valloillaan ekstroversion ihanne. Pitäisi
olla suulas ja ulospäinsuuntautunut. Minä en sellainen ole koskaan
osannut olla ja koin varsinkin nuoruudessani olevani pahasti
viallinen ja ulkopuolinen. Ahdistuin. Myöhemmin onneksi löysin sattumien kautta tietoa introverttiydestä ja se mullisti koko elämäni. Minun ei
tarvinnut tuntea olevani enää viallinen. Olen introvertti - ja ylpeä
siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti